Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia – kunhan mitään ei tapahdu

Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia. Siksi on ensisijaisen tärkeää, että pidämme huolen siitä, ettei mikään muutu. Ja jos muutos tapahtuu, niin vain vähän. Ja jos kuitenkin paljon, niin ei ainakaan nopeasti. Ja jos nopeasti, niin ei ainakaan maksa mitään. 

Kaupunki kehittyy – mutta pidetään huoli, ettei se mene liian pitkälle

Kaupungin kehitys on luonnollinen prosessi. Sitä tapahtuu, mutta se ei tarkoita, että siihen pitäisi erikseen ryhtyä. Kaikki tarvittava on jo olemassa. Jos jotain puuttuu, voimme arvioida, tarvitaanko sitä. Jos kyllä, voidaan vielä varmuuden vuoksi pohtia. Kehitys on hyvä asia, mutta parhaimmillaan se on silloin, kun se ei vaikuta mihinkään.  Rakennukset ovat arvokkaita – etenkin silloin, kun niitä ei tarvitse käyttää. Kaupungissa on historiallisesti merkittäviä rakennuksia. Niitä tulee vaalia, suojella ja säilyttää – mutta ilman, että niihin turhaan kosketaan. Jos tila vaatii remonttia, on hyvä ensin miettiä, voidaanko se jättää tekemättä. Ja jos tila on käytössä, voidaan keskustella, pitäisikö se kuitenkin jättää käyttämättä. Usein on viisasta odottaa, että aika ratkaisee asian puolestamme.

Valinnanvapaus on tärkeää – ja siksi valinnat tehdään valmiiksi

Perheillä pitää olla oikeus valita. Ja siksi onkin hyvä, että päätökset on jo tehty. Tämä helpottaa arkea, vähentää turhaa epävarmuutta ja varmistaa, ettei kukaan joudu pohtimaan liikaa. Valinnanvapaus toimii parhaiten silloin, kun kaikki vaihtoehdot ovat jo ennalta harkitut ja valittu siten, että ne ovat kaikille sopivia. 

Palveluverkkoa voidaan tarkastella – mutta ei liian tarkasti

On selvää, että oppilasmäärät muuttuvat. Tärkeintä on kuitenkin huolehtia siitä, että pienet koulut saadaan suljettua ja lapset siirrettyä suuriin, tehokkaisiin yksiköihin – sillä lapset ansaitsevat laadukkaat, modernit tilat ja suurten ryhmien tarjoamat erinomaiset mahdollisuudet.Ja koska suuret yksiköt täyttyvät nopeasti, ryhmäkokoja on syytä pienentää. Tämä tarkoittaa, että uusien luokkien perustaminen on välttämätöntä. Tilat eivät kuitenkaan aina riitä, joten voidaan harkita, pitäisikö osa oppilaista siirtää takaisin pienempiin yksiköihin. Näin kaikki oppilaat saavat ansaitsemansa koulupaikan – ensin suurissa kouluissa, sitten pienemmissä, sitten taas suurissa, jos niin päätetään. Matkat pitenevät, mutta se vain lisää elämänkokemusta. Pitkät koulumatkat bussissa opettavat kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja sen, ettei mikään tule liian helposti. Tämä ei ole pelkästään koulutuspolitiikkaa – tämä on kasvatusfilosofiaa. Ja jos myöhemmin ilmenee, että oppilasmäärät kasvoivatkin tai kylä olisi sittenkin elinvoimainen, voimme aina arvioida, pitäisikö päätöstä harkita uudelleen. Ja jos kylä hiljenee lopullisesti, se vain vahvistaa, että päätös oli alun perinkin oikea.

Historia on merkittävä osa identiteettiä – mutta sen ei tarvitse häiritä ketään

Kaupungilla on rikas historia ja se ansaitsee tulla esille. Mutta hillitysti. Sopivasti, mutta ei niin paljon, että se herättäisi liikaa huomiota tai keskustelua. Historiaa voidaan kunnioittaa, mutta on myös syytä varmistaa, ettei se rajoita nykyhetkeä tai vaikuta tulevaisuuteen, jota emme vielä ole täysin valmiita kohtaamaan. Voimme laatia muistioita ja järjestää seminaareja, joissa pohditaan, miten historiaa voitaisiin tuoda esiin – ilman, että se varsinaisesti vaikuttaa mihinkään.

Vesistöt tarjoavat mahdollisuuksia – mutta ei hätiköiden

Vesistöt ovat keskeinen osa kaupungin identiteettiä, ja niiden kehittäminen on perusteltua, kunhan se tapahtuu hallitusti ja huolellisen harkinnan pohjalta. Satamapalveluita ja matkailua voidaan vahvistaa, mutta niiden on sijoituttava alueille, joissa ne eivät häiritse muuta kaupunkielämää – mieluiten sinne, minne kenelläkään ei muutenkaan ole asiaa. Näin turvataan vesistöjen monimuotoisuus ja varmistetaan, ettei kehittämistoimilla ole liiallista vaikutusta ympäristöön, talouteen tai siihen, että mikään varsinaisesti muuttuisi.

Elinvoima on tärkeää – mutta ensin pitää varmistaa, ettei se vaikuta mihinkään

Investoinnit ovat periaatteessa hyviä asioita. Ne voivat edistää elinvoimaa, mutta on tärkeää varmistaa, etteivät ne johda tarpeettoman nopeisiin muutoksiin. Siksi investointeihin on suhtauduttava maltilla, huolellisella arvioinnilla ja ennen kaikkea pitkällä aikavälillä – jotta voimme olla varmoja, että emme tee mitään hätiköityä. Suunnitelmat voivat edetä, mutta niiden on hyvä pysyä suunnitelmina, kunnes olosuhteet ovat täysin sopivat. Ja jos olosuhteet eivät ole sopivat, se vain osoittaa, että odottaminen oli oikea ratkaisu. 

Kaiken on tapahduttava oikeaan aikaan – eikä se aika ole vielä nyt

Hankkeet ja uudistukset ovat hienoja asioita. Niitä voidaan suunnitella, käsitellä ja tarkastella eri näkökulmista. Ja kun kaikki on selvitetty, voimme iloksemme todeta, että ei tässä mitään kiirettä ole.

Jatketaanko siis suunnittelua suunnittelun vuoksi, vai tehdäänkö joskus jotain ihan oikeasti? Mutta ei toki kiirehditä päätöksen kanssa – sitäkin voidaan ensin pohtia.